Saksofonisti Chris Potter tuo maailmantähdistä koostuvan Underground Orchestransa Turkuun. Potter seuraa huolestuneena Yhdysvaltain nykytilaa, mutta korostaa, että jazz on myös heille, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä asioista.
– Suomalainen tunnelma on ihan omanlaisensa. Musiikki resonoi eri tavoin eri yleisöjen kanssa ja Suomessa aistin sellaista tummuutta, keskittynyttä hiljaisuutta. Itse olen aina nauttinut siellä soittamisesta todella paljon, pohtii Chris Potter, yksi nykyjazzin suurista saksofonisteista.
Maaliskuussa Potter tuo Turkuun oman Chris Potter Underground -kokoonpanonsa. Newyorkilainen kertoi Turku Jazz Festivalille tunnelmiaan muun muassa kevään lähestyvästä kiertueestaan ja pohti laajemminkin taiteilijuuttaan sekä jazztraditioiden eroja.
Takana menestyksekäs Euroopan kiertue
Hän on kiertänyt pitkästä aikaa ahkerasti Eurooppaa yhdessä Underground Orchestransa peruskokoonpanon, kitaristi Adam Rogersin, pianisti Craig Tabornin ja rumpali Nate Smithin, sekä useiden vierailijoiden kanssa.
– Tulimme vasta takaisin Keski-Euroopasta, ja täytyy sanoa sen olleen melkoinen kokemus. Tartuimme yksikertaisiin melodioihin mutta lähestyimme niitä hyvin vapaasti. Se oli vapaata tajunnanvirtaa musiikillisesti tulkittuna. Vastaanottokin oli upeaa, Potter myhäilee.
Chris Potterin viimeisin julkaisu on kuitenkin viime vuonna julkaistu sooloalbumi The Dreamer is the Dream. Kriitikot ovat pitäneet sitä yhtenä saksofonistin uran parhaista, jossa hänen säveltäjän tyylitajunsa ja muusikontaitonsa osana kvartettia pääsevät esiin.
– En osaa itse sanoa siihen muuta kuin sen, että aina kun teen muusikkona mitä tahansa yritän tehdä niin viimeisen päälle kuin mahdollista. Totta kai on hienoa huomata, että ihmiset pitävät siitä, Potter pyörittelee.
Vahva jazztraditio ei saa kääntyä rajoitteeksi
Chris Potter on työskennellyt urallaan lukuisien jazzin suuruuksien, kuten Herbie Hancockin, John Scofieldin ja Steely Danin, kanssa. Erityisesti hänen yhteydessään mainitaan usein pitkä yhteistyösuhde basisti Dave Hollandiin.
Saksofonistilla on vankka jalansija New Yorkin jazzkentässä, mutta hän osaa arvostaa myös eurooppalaista traditiota. Kummassakin on hänen mielestään omat vahvuutensa.
– New York on erityinen ja täällä on ihan omanlaisensa meininki. Vaikutteita ja tyylejä tulee niin eri suunnista, sillä täällä asuu ja opiskelee niin paljon muusikoita eri puolilta maailmaa. Muualla Jenkeissä taas jazzmusiikin kenttä on Eurooppaa traditionaalisempi, Chris Potter pohtii.
– Yhdysvalloissa traditio – yhteys Ellingtoniin, Parkeriin ja muihin mestareihin – vaikuttaa nykymuusikoihin hyvin vahvasti. Se on vahvuus, mutta voi kääntyä rajoitteeksi, jos emme pääse siltä pohjalta eteenpäin. Euroopassa kenttä on ehkä tässä mielessä avoimempi.
Musiikki puhuu kaikille politiikasta välittämättä
Keskustelu kääntyy Potterin kanssa väkisinkin myös musiikin ulkopuolisiin asioihin ja hänen kotimaansa Yhdysvaltojen nykytilaan. Saksofonisti on pyöritellyt ihmeissään päätään Donald Trumpin virkakaudella tapahtuneita asioita seuratessaan, mutta näkee syvemmät kehityskulut.
– Osalle amerikkalaisista Donald Trumpin äänestäminen oli varmaankin vain vastaveto Barack Obaman kahteen kauteen. Mutta huolestuttavaa on, miten ulos sulkevan nationalismin nousu ja erilaisuuden pelko nousevat tällä hetkellä eri puolilla maailmaa, muusikko pohtii.
Tämä ja sosiaalisen median tuomat muutokset tekevät nykytilanteesta arvaamattoman. Chris Potter toivoo, että tilanne vielä helpottuu ja voimme katsoa tätäkin mylläkkää osana pidempää jatkumoa.
– Muusikkona koen aina ongelmalliseksi sen, jos taide ja politiikka sekoittuvat. Työssäni on yhteys siihen, millaiseksi haluaisin maailman muuttuvan. Mutta en ole tehnyt musiikkiani vain sellaisille ihmisille, jotka ovat kanssani kaikesta samaa mieltä.
Teksti: Jaakko Mikkola
Kuva: Tamas Talaber
Chris Potter Underground (US) perjantaina 9.3. klo 19.30, Logomo, Teatro-sali
Osta liput TÄÄLTÄ!