Esa Pethman - vuoden 2010 Turku Jazz Artisti

Esa Pethman Quintet

Apollo to 11.3. klo 20:00

Esa Pethman (huilu, saksofoni), Veikko Hakkarainen (piano), Erik Siikasaari (basso), Petteri Pethman (kitara), Juha Salminen (rummut)

Multipuhaltaja ja –säveltäjä  Esa Pethman, 71, on vuoden 2010 Turku Jazz -artisti. Hän on linkki monen eri musiikkimuodon välillä. Esa Pethman kokee omakseen niin lastenmusiikin kuin tanssimusiikinkin puhumattakaan jazzin eri tyylisuunnista Charlie Parker -henkisestä bebopista ja Duke Ellingtonin big band -musiikista lähtien. Kamarillinen ja kansallisromanttinen konsertti– ja taidemusiikkikaan ei ole hänelle vierasta.

Kouvolasta lähtöisin olevaa Esa Pethmania voidaan kuitenkin ennen kaikkea pitää modernin suomalaisen jazz-soundin isähahmona, kuten hän jo klassikkoalbuminsa The Modern Sound of Finland (1965) nimessäkin sen riimittelee. Albumilla artisti yhdisteli bebobia ja kolmannen virran kamarijazzia sekä näki tulevaisuuteen sekoittamalla jazzin rytmiikkaan myös kansanmusiikillista poljentoa. Nykyisin, kun teos on saatavana niin cd– kuin vinyylimuodossa, jokainen voi tarkistaa, miten paljon vaikkapa The Flame – ja Finnish Schnapss –sävelmät olivat aikaansa edellä ja miten ne ovat säilyttäneet jännitteensä vuosikymmenten yli.

Esa Pethmanin avantgarde–yhtye menestyi erinomaisesti aina vuoden 1967 Montreauxin jazzfestivaalia myöten. Turun kaupunginteatterin kapellimestarikautenaan 1990–luvulla Esa Pethman työsti myös runsaasti latinalaista musiikkia aina levylle asti. Ilman Esa Pethmanin, Heikki Sarmannon ja Juhani Aaltosen kaltaisia vanhan koulukunnan jazz–modernisteja meillä ei olisi 2000–luvun suomalaisia modernistejakaan.

Jarmo Wallenius

Teksti: Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, 2/2000 Pekka Jalkasen artikkelin "Pohjolan yössä" mukaan:

s. Kuusankoski 17.5.1938

Esa Pethman on suomalaisen bebopin tienraivaajia. Charlie Parker -kärpänen puri kouluaikoina. Pethman opetteli äänilevyiltä ja ulkomaisista radio-ohjelmista idolinsa saksofonisooloja. 1950-luvun loppuvuosina hän oli veljensä, rumpali Anssi Pethmanin, kitaristi Heikki Laurilan ja trumpetisti Heikki Rosendahlin ohella kymenlaaksolaisen jazzin, maamme merkillisen modernismisaarekkeen, avainhahmoja.


Siirryttyään Helsinkiin Pethman soitti 1959-1963 saksofonia ja huilua Erkki Melakosken yhtyeessä, joka esiintyi mm. Laila Kinnusen säestäjänä MTV:n Kuukauden suositut -ohjelmassa. Vuonna 1962 hän perusti oman kvartetin. Mukana olivat rumpali Anssi Pethman, pianisti Heikki Sarmanto ja basisti Tapani Tamminen. Laulusolistina oli toisinaan Carola ja rummuissa vieraili usein Matti Koskiala.

Avantgarde-yhtye saavutti kansainvälistä huomiota laajoilla kiertueillaan Tshekkoslovakiassa 1962 ja Puolassa 1963 sekä esiintymisillään Landskronan (1963) ja Montreauxin festivaaleilla (1967).

Samoihin aikoihin Pethman ryhtyi opiskelemaan huilunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja oli 1961-1963 Reino Veijalaisen oppilaana. Hän soitti huilua 1966-1968 Suomen Kansallisoopperan orkesterissa ja samanaikaisesti sekä Radion Tanssiorkesterissa että mitä erilaisimmissa studiokokoonpanoissa radiossa, levytyksissä ja elokuvasoitoissa. 1979-1982 hän oli Helsingin Työväenyhdistyksen puhallinorkesterin johtaja. Syksyllä 1990 hänet kiinnitettiin Turun kaupunginteatteriin kapellimestari-huilistiksi.

The Modern Sound of Finland

Pethman alkoi kiinnostua säveltämisestä 1960-luvun alkuvuosina. Aluksi syntyi jazzteemoja ja sovituksia yhteistyössä Heikki Sarmannon kanssa. Sittemmin on syntynyt joukko viihdeorkesteriteoksia Radion Viihdeorkesterin käyttöön, puhallinorkesteriteoksia, laulusarjoja, lastenlauluja ja iskelmiä.

Säveltäjänä Pethman herätti huomiota omintakeisilla jazzsävellyksillään The Flame, Finnish Schnapps, Al Secco, Blues for Duke, Mr Peter, Nina's Dream ja Lullaby, jotka julkaistiin 1965 levyllä The Modern Sound of Finland.

Teokset ovat merkittäviä ensiksikin siksi, että niissä on ratkaistu uudella ja raikkaalla tavalla jazz- ja jousiryhmäsuhde. Jousia ei ole haluttu sulauttaa bebopryhmään sen "viihteelliseksi", sentimentaaliseksi lisäksi, vaan ne säilyvät askeettisena ja kamarimusiikillisena vastavoimana. "Vieraannuttamisajatuksen" kummina oli Erkki Melakoski, joka sovitti teosten jousikvartettiosuudet.

Sävellyksille on ominaista toisaalta raaka bebop-ilme, toisaalta pelkistynyt kamarijazz, ripaus Dave Brubeckin ja Modern Jazz Quartetin henkeä. 5/4-jakoinen The Flame onkin Take Fiven suomalainen sisaruskappale.

Yllättävää on, että jazzteemojen väliin on piilotettu sekä kansanmusiikkiaiheita että kansallisromanttista melodiikkaa. Lullabyn pohjana on ahvenanmaalainen romanssi Käy neitoa kaksi. Teoksessa Al Secco pelimanniaiheen vastapainona on romanttinen selloteema Järnefeltin kehtolaulun hengessä. Kaikkea ympäröi luja ja energinen bebop, teosten varsinainen ydinajatus.

Lyyrisiä viihdeorkesteriteoksia

Jazzteosten jälkeen Pethman on säveltänyt parikymmentä viihdeorkesteriteosta. Useimmille karakteerikappaleille ja tanssityylitelmille on ominaista heleä ja lyyrinen ilme. Pethmanin oma instrumentti, huilu, määrää usein sointivärin. Sävelkieli on arkaaista ja usein modaalista. Kvintti- ja kvarttirakenteiset melodiat saavat pentatonisia ja doorisia käänteitä. Soinnuille on tyypillistä blokkimaisuus ja arkaismi, modaalisten ideoiden viljely karttaa sointufunktioita ja suosii "sointuvärejä", mm. pienellä diatonisella sekunnilla maustettuja kolmisointuja.

Nämä keinot mm. orkesteriteoksissa Serenadi aamulle huilulle, oboelle ja jousiorkesterille ja The Perfumed Garden huilulle, harpulle, jousiorkesterille ja cembalolle luovat niihin kuulasta ranskalaista henkeä, Ravelin Lumotun puutarhan ja Lumotun huilun tunnelmaa.

Kiinnostavaa on myös Pethmanin "kansallisromanttinen" piirre, merikantomaiset käänteet mm. Serenadin toisessa teemassa: doorinen aihe sulautuu yllättävyydestään huolimatta saumattomasti muuhun kudokseen.

Vastaava ele hallitsee orkesteriteosta Kotimaani, joka syntyi Itsenäisyyden liiton sävellyskilpailuun. Laskeva, diatoninen melodia on sukua Heikki Klemetin Oi kallis Suomenmaa -hymnin ylevälle isänmaallisuudelle. Puhallinorkesteriteoksessa Sadetta odotellessa Pethman on ryhtynyt sävelmaalaajaksi: matalien bassojen ja klarinettien ja huilujen nopeiden skaalakulkujen avulla syntyy lähestyvän ukkosen, tuulen ja myrskyn uhka, ja sateen puhjetessa koko orkesteri sulaa lähes paikallaan pysyväksi suursoinnuksi.

Karakteerikappaleita
ja kohtuullista modernismia

Impressionististen teosten ohella Pethman on säveltänyt karakteerikappaleet Pikku pikkolo ja Iloinen onkimies, joissa on selkeitä tonaalisia hilpeysaiheita schrammelkromatiikan tapaan. Iloinen onkimies rakentuu galoppi- ja valssiaiheen varaan. Pikku pikkolo on puolestaan piccolohuilu- ja kitarasoolon ympärille keskittyvä nopea jazzvalssin ja samban yhdistelmä.

Pethmanin kolmas teostyyppi muodostuu kromaattisista, jazzharmonian inspiroimista teoksista, jotka lähentyvät ns. "kohtuullista modernismia", konserttimusiikille tyypillistä vapaatonaalista tyyliä (mm. Waltz for Love ja Say It Tomorrow).

Pethman on osallistunut menestyksekkäästi useisiin sävellyskilpailuihin, mm. Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n lastenlaulukilpailuun teoksellaan Laulu Kissalle (Paula Hiekkala) ja Vantaan orkesterin viihdesävellyskilpailuun 1989 teoksella Say It Tomorrow.

• Bebopin pioneereja Suomessa. Kymenlaaksolaisen modernin jazzin avainsoittajia 1950-luvun lopulla, kuten myös rumpali Anssi Pethman, kitaristi Heikki Laurila ja trumpetisti Heikki Rosendahl.
• Saksofonisti ja huilisti 1959-1963 Erkki Melakosken yhtyeessä, laulusolistina mm. Laila Kinnunen.
• Oma kvartetti 1962: Esa, Anssi Pethman (dr), Heikki Sarmanto (pno), bassossa ensin Matti Bergström, sitten Tapani Tamminen. Laulusolistina mm. Carola.
• Kiertueita Tshekkoslovakiassa 1962, Puolassa 1963. Landskronan (1963) ja Montreauxin jazz-festivaaleilla (1967).
• 1960-luvun lopulla huilisti Suomen Kansallisoopperan orkesterissa ja Radion Tanssiorkesterissa sekä eri studiokokoonpanoissa radiossa ja levytyksissä.
• Helsingin Työväenyhdistyksen puhallinorkesterin johtaja 1979-1982. Turun kaupunginteatteriin kapellimestari-huilistiksi 1990.
• Noin 20 orkesteriteosta, mm. Serenadi aamulle (huilulle, oboelle ja jousiorkesterille), The Perfumed Garden (huilulle, harpulle, jousiorkesterille ja cembalolle), puhallinorkesteriteos Sadetta odotellessa, orkesterifantasia Iloinen onkimies.
• Tunnetuimpia jazz-kappaleita mm. Al Secco, Blues for Duke, Finnish Schnapps, The Flame, Lullaby, Say It Tomorrow, Waltz for Love.
• Karakteerikappaleita, esim. Pikku pikkolo ja Iloinen onkimies.
• Osallistunut menestyksekkäästi sävellyskilpailuihin, mm. ELVIS ry:n lastenlaulukilpailuun teoksella Laulu Kissalle (san. Paula Hiekkala) ja Vantaan orkesterin viihdesävellyskilpailuun.
• Sävellyksiä ja sovituksia useilla levyillä, esim. Pirkko-Liisa Tikka: Hassu varpunen 1984 (Tuotanto Matti ja Teppo), Keksijän taskut, Vesku Suomesta
• Omia levyjä: Jazz (EP) 1963, Modern Sound of Finland 1965, Esa & Flutes 1984, Esamba 1996, Ulstadius 2002