Multi-instrumentalisti Anni Elif Egecioglu saapuu maaliskuun Turku Jazz Festivalille räiskyvän Elifantree-yhtyeensä kanssa. Monessa mukana oleva Anni palkittiin viime vuonna ansioistaan jazzmusiikin hyväksi Jazzmuusikot ry:n Vuoden Jazzmuusikkona. Taiteilija odottaa innolla Turun vierailua ja kertoo sävellystyöstään Turku Jazz Festivalin haastattelussa.

Anni Elif Egecioglu on ruotsalais-turkkilainen, sittemmin Suomeen asettunut laulaja, multi-instrumentalisti ja säveltäjä. Värikäs, hehkuva ja moni-ilmeinen Anni Elif on uransa aikana ollut mukana jo monessa klassisen musiikin, pop- ja jazzmusiikin sekä näiden rajamailla operoivissa yhtyeissä kotimaassa ja ulkomailla.

Haastattelua laatiessani Anni Elif oli jo ehtinyt toiselle puolen maapalloa.

– Olen täällä Aasiassa kuukauden verran sielunkumppanini Paulin kanssa tutustumassa Thaimaan kansallispuistoihin askeettisissa oloissa. Koska teemme paljon töitä yhdessä ja kotonakin tulee väistämättä käytyä läpi työasioita, pyrimme pitämään kunnon loman yhdessä ilman työasioita ja älylaitteita.

Polku Suomeen

Anni Elif oli tavannut Göteborgissa saksofonisti Pauli Lyytisen, ja rakkaus roihahti johtaen Anni Elifin tänne Pohjolan perukoille.

– Ollessani vuosina 2007-08 Helsingissä vaihto-oppilaana klassisella sellolinjalla tykästyin suomalaiseen kulttuuriin, jonka koin erityisen kiehtovana. Halusin opetella puhumaan suomea, ja nyt yhdentoista vuoden täällä oleskelun jälkeen sain Suomen kansalaisuudenkin, iloitsee Anni Elif.

Luonnolla suuri merkitys säveltämiselle

– Olen vuosien varrella alkanut tajuamaan sen, miten voimakkaasti luonto vaikuttaa luomistyöhöni. Luonnon hengitys, orgaanisuus ja luonnon rytmiikka, timing, inspiroivat minua valtavasti. Koetan ilmaisussani kantaa esiin eräänlaista suurta kuvaa, jossa me oivaltaisimme olevamme vain pieni osa tätä isoa maailmaa, ja jossa luonto on lopulta aivan ylivoimainen. Musiikillisessa ilmaisussani tällä on myös filosofisesti tosi syvä merkitys.

– Sävellykseni syntyvät aika usein eri fraasien kautta. Lähtökohtana voi toimia myös harmonia, melodia tai jokin tekstipätkä, johon olen tykästynyt. Työskentelyssäni on visuaalisuus vahvasti läsnä niin musiikin kirjoittamisessa kuin tulkinnassakin.

– Sävellystyössäni katson olevani aika hidas – voisin olla ehkä systemaattisempi toiminnassani. Muokkaan ja jauhan töitäni pitkään tavoitellen kappaleen omaa, oikeanlaista musiikillista tunnelmaa ja sävyä. Sanoituksessa taas voi lyriikoita olla joskus haastavaa saada asettumaan musiikilliseen kontekstiin, eräällä tavalla loksahtamaan paikoilleen. Erityisesti tykkään kuitenkin siitä, että teksti voi merkitä montaa eri asiaa, sillä monimerkityksellisyys antaa enemmän tilaa tulkinnoille.

– Keikoilla emme esitä kappaleita uskollisesti aina samalla tavalla, vaan saatamme irrotella, ja tuolloin voi tapahtua vaikka mitä! Tulevalla Turun keikalla Elifantreen kanssa on tarkoituksella jätetty tosi paljon tilaa improvisaatiolle.

– Mitä enemmän olemme soittaneet yhtyeen kanssa yhdessä, sitä vapautuneemmin pystymme irtautumaan sovituista rakenteista ja hyppäämään tuntemattomaan. Teen muutoksia kappaleisiini myös pelkästään omaksi ilokseni, sillä kyllästyn helposti. Esiintymistilanteesta ja yleisöstä riippuu miten ja millaiseksi kappale muuntuu. Saatamme aivan hyvin jättää joitakin sävellyksen osia poiskin ja viedä sävelmää aivan toisaalle.

Ihmisääni

– Ihmisäänen on luonnollisesti saatava oma paikkansa tekstin ilmaisijana, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän vox humanan instrumentaalisesta ulottuvuudesta. On ihmisääni sitten mukana minkälaisessa musiikkityylissä tahansa, on sillä tietty rooli, johon ihmisen on helppo samaistua. Soitti muusikko tai sitten lauloi, pitää hänen aina osata artikuloida. Musiikin ei tarvitse olla ennalta suunniteltua, mutta kun sanoo jotakin, se pitää osata artikuloida selkeästi. Vasta tämän jälkeen on mahdollista pystyä välittämään kuulijoille jotakin, vaikkei se olisi mitään konkreettista tai semanttisesti ymmärrettävää, pohtii Anni Elif.

Soittajien yhteistyö

– Tiedän, mitkä ovat soittajieni vahvuuksia, ja säveltäessäni otan ne ehdottomasti huomioon. Sovitamme musiikkia yhdessä ja näin toimien voimme löytää kappaleeseen parhaiten istuvat ratkaisut. Minulle on kovin tärkeää, että jokainen bändissäni pääsee ilmaisemaan itseään.

– Arvostan kanssamuusikoissani sitä, että heillä on korvat auki ja että saamme aikaan kommunikaatiota riippumatta musiikin genrestä. Jokainen meistä kuuntelee omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta jokaisen on osattava elää hetkessä ja pystyttävä reagoimaan toisiin soittajiin.

Kulttuurinen vaikutus

– Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän tutustun itseeni, sitä paremmin pystyn näkemään kasvaneeni perheessä, jossa on kulkenut kaksi kulttuuria rinnan. Jostain syystä olen huomannut sen tultuani Suomeen. Havaitsen nyt selvästi isäni vaikutuksen, vaikka en ole sitä erityisesti miettinytkään.

– Kulttuuriympäristömme ei voi olla vaikuttamatta siihen, minkälaisiksi muusikoiksi me kasvamme. Olen saanut koko elämäni kuulla turkkilaista musiikkia, ja se on läsnä varmaan joissain musiikkini sävyissä, ehkäpä lauluni sävyissä. Monet ovat sanoneet, että laulan erikoisella tavalla. Itse en koe niin, mutta uskon fraseeraukseni saaneen vaikutteita turkkilaisesta musiikista. Turkissa nimittäin kaikki muusikot seuraavat laulajaa, ydinmuusikkoa, soitat sitten oudia, viulua tai rumpuja. Laulaja itsessään on eräällä tavalla soitin, mutta silti vielä enemmän kuin soitin. Jos kuulija tietää ja tuntee turkkilaista musiikkia, hän voi luultavasti aistia sen soundissani.

– Henkilökohtaisesti koen, että ruotsalaisuus ja pohjoismainen sävy kaikuvat musiikissani. Pienestä pitäen olen tottunut kuulemaan montaa eri kieltä yhtä aikaa esimerkiksi ruokapöydässä. Olen pitänyt sitä lapsuudesta saakka aivan luonnollisena asiana, ja se on terävöittänyt kuuloaistiani. Aikuisuudessa tuli sitten vielä tämä suomen kieli sekoittamaan pakkaa, nauraa Anni.

– Olen aikuisuuteni elänyt Suomessa, joten kun kehitykseni muusikkona on tapahtunut pitkään täällä, en ole voinut olla saamatta pohjoismaisia vaikutteita. Eri kielten rytmiikka ja se, miltä ruotsi, turkki tai suomi kuulostavat, tuovat oman onomatopoeettisen vaikutuksensa improvisaatiokulkuihin niin rytmisesti kuin soundillisestikin, selvittää Anni Elif.

Hiljaisuuden merkitys

– Musiikin suurin magiikka piilee tauoissa ja hiljaisuudessa. Kun uskaltaa ottaa tauon, juuri sen tietyn, erityisen hetken, voi saada aikaan maagisen kokemuksen. Itse tykkään olla hiljaisuudessa. Menen mielelläni käyskentelemään metsään, jossa ovat läsnä vain luonnon omat äänet.

– Kun tekee luovaa työtä, ajatukset poukkoilevat ideoinnin ympärillä koko ajan. Musiikin tekeminen on kokoaikaista kelaamista, ja siksi hiljaisuus on tavoittelemisen arvoista, olen sitten lämpimillä seuduin tai talvisessa Suomen Lapissa. On hyvä välillä mennä pois kaikesta. Arvostan hiljaisuutta suuresti, sillä se auttaa monissa asioissa.

Missä mennään tällä hetkellä?

– Marraskuussa 2019 toimme markkinoille Tölöläbin kanssa yhteisalbumin Blood Moon. Oli tosi ihanaa tehdä heidän kanssaan tuollainen erikoisprojekti, kiittelee Anni.

– Ehkä suurin ilonaiheeni on tänä vuonna julkaistava Elifantreen uusin levy Hachi, joka on japania ja tarkoittaa kahdeksan. Albumi syntyi niin, että saksofonisti Pauli Lyytinen, ääniteknikko Joonas Saikkonen ja minä matkustimme kahdeksaan eri maahan äänittämään kahdeksan eri huippurumpalin kanssa. Äänitykset tapahtuivat kannettavalla äänityskalustolla epäkonventionaalisissa tiloissa. Suomen sävelmä on tallennettu Kuopion lähellä keskellä metsää vakiorumpalimme Olavi Louhivuoren kanssa ja siitä tulikin aivan spesiaali kappale. Ensimmäinen sinkku tuolta levyltä lanseerataan itse asiassa samana päivänä kuin Turku Jazz Festival alkaa, paljastaa Anni.

– Pitkin vuotta tulemme julkaisemaan hyvin erilaisia singlejä eri videotaiteilijoiden kanssa työstettynä ennen kuin itse albumi näkee syksyllä päivänvalon. Odotan näitä hetkiä todella innolla!

– Kirjoitan myös uutta musiikkia pianisti Seppo Kantosen kanssa ja syvennän alkanutta yhteistyötä klassisen huippu jousikvartetin kanssa, joka vie äänenkäyttöni todellakin uusiin ulottuvuuksiin. Se on mahtavan kivaa!

Ihanaa tulla Turkuun keikalle!

Elifantreen Turun maaliskuisella keikalla on lavaperformanssin lisäksi visuaalisuus vahvasti mukana. Illan aikana kuullaan otteita Anemone-levyltä, mutta Anni lupaa hemmotella turkulaista yleisöä uutuuksilla.

– Turussa tullaan kuulemaan enskareita, ennen kuulematonta ohjelmistoa, joten varautukaa yllätyksiin! Uskallan hyvillä mielin tehdä näin, sillä aina kun olen Turussa soittanut, olen kohdannut avoimen, ennakkoluulottoman ja kiinnostuneen yleisön valmiina ottamaan artistin vastaan. Logomo puolestaan luo mainiot puitteet esiintymiselle. Odotan kovasti pääseväni kuuntelemaan myös muiden yhtyeiden musiikkia ja kokemaan erityisen Turku Jazz Festivalin tunnelman, hymyilee Anni Elif.

Teksti: Eija Talo-Oksala
Kuva: Vanessa Riki

Pe 6.3.2020 klo 20.30, Elifantree, Teatro-galleria, Logomo.

Osta liput: Lippu.fi