Ricky-Tick Big Bandin sekä Turku Jazz Festivalilla esiintyvän Dalindéon johtohahmona ja säveltäjänä tunnettu Valtteri Pöyhönen on 2010-luvun kiinnostavimpia kotimaisia musiikin tekijöitä. Berliinissä ja Helsingissä vuorottain asusteleva taiteilija tavoittelee inspiroivaa ja spontaania arkea.
Mistä koostuu jazzsäveltäjän hyvä arki?
– Säveltäjä voi tehdä musaa mihin aikaan päivästä tahansa. Tärkeintä on pysyä inspiroituneena ja siihen monesti edesauttaa varsinaisen arjen puuttuminen, eli se että elää spontaanisti. Partituurien viimeistelyvaiheessa on parasta käydä aamuisin lenkillä ja pitää pää kirkkaana. Luovassa vaiheessa savuisuus ja muu dekadenssi ovat olennaisia.
Millä instrumentilla aloitit musisoinnnin ja milloin? Missä vaiheessa aloit profiloitua erityisesti säveltäjänä?
– Soitin skidinä pianoa viitisen vuotta ja lauloin Cantores Minores -kuorossa. Pääsoittimeni kitaran aloitin 15-vuotiaana. Säveltää aloin intensiivisesti opiskellessani Pariisissa 29-vuotiaana. Olin aina tehnyt biisejä bändeilleni, mutta ensimmäiset big band -teokset alkoivat syntyä tuolloin. Säveltäjänä pystyn ilmaisemaan itseäni huomattavasti monipuolisemmin kuin pelkästään kitaristina.
Miten elinympäristösi vaikuttaa sävellystyöhön?
– Muutin Berliiniin alunperin säveltämään Ricky-Tick Big Bandin ensimmäisen levyn musiikkia. Mulle on tärkeää voida itse määritellä päivärytmini, ja vieraassa ympäristössä asuminen antaa siihen mahdollisuuden. Myös kulttuuri, ilmapiiri ja ihmiset vaikuttavat säveltämiseen. Ei ole harvinaista, että Berliiniin muuttaneet jazzmuusikot alkavat tehdä techno-pohjaista musaa. Esimerkiksi Dalindèon Slavic Souls -levyn Highway Lostin muodossa on vaikutteita teknosta breikkeineen.
Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on nostanut kotimaisen big band -kulttuurin uuteen kukoistukseen. Mitkä ovat bändin tuoreimmat fiilikset?
– Tämän porukan kanssa keikkailu on aivan törkeän hauskaa. Kesän keikkojen jälkeen meillä on pitkä konserttisalikiertue syksyllä. On ihan mieletöntä tehdä isoja keikkoja big bandin kanssa ja tuntea miten musa tavoittaa hyvin erityyppisiä kuulijoita.
Olet omalla työlläsi parantanut merkittävästi isojen orkesterien arvostusta ja imagoa. Olet inspiroinut myös nuoria jazzsäveltäjiä tällä haastavalla alalla. Miltä tämä tuntuu?
– On todella hienoa huomata, että nuoret jazzarit perustavat isoja kokoonpanoja. Ricky-Tick Big Bandia perustaessani mietin, että miksei Suomessa ole juurikaan yli 10-henkisiä bändejä kuten Pariisissa. Laajat kokoonpanot antavat musiikillisia mahdollisuuksia, joita pienillä bändeillä ei ole.
Dalindéo on ollut kasassa yli kymmenen vuotta ja luonut musiikillisesti nahkansa monta kertaa. Mitkä olivat viimeisimmän albumin taustatekijät ja vaikutteet?
– Lähdin säveltämään Slavic Souls -levyn biisejä Kallio-levyn soundin pohjalta. Tavoittelin tummempaa ja psykedeelisempää soundia ja myös hieman modernimpaa meininkiä. On korvaamatonta soittaa samojen tyyppien kanssa niin pitkään kuin olemme Dalindèossa tehneet. Säveltäjänä tiedän todella hyvin bändin ja soittajien vahvuudet ja voin keskittyä niihin.
Dalindéon kokoonpano on pysynyt samana koko yhtyeen historian ajan. Mikä on pitkän yhteisen taipaleen salaisuus ja mitkä ovat sen tuomat tärkeimmät hyödyt?
– On korvaamatonta soittaa samojen tyyppien kanssa niin pitkään kuin olemme Dalindèossa tehneet. Säveltäjänä tiedän todella hyvin bändin ja soittajien vahvuudet ja voin keskittyä niihin.
Mitä odotat Dalindéon keikalta Turku Jazz Festivalilla?
– Meillä on Dalindèon kanssa keikoilla aika härski meininki – ei tarvitse jännittää menevätkö kaikki biisit aina just niin kuin levyillä. Mulla on aina ollut hyvä fiilis Turusta ja siellä esiintymisestä. Oikeastaan Turussa on monesti eurooppalaisempi viba kuin stadissa, koska joki!
Turku Jazz Festival
Dalindéo
Pe 19.8. Klo 20.30
Aura Stage, Panimoravintola Koulun piha
Teksti: Jussi Fredriksson