Turku Jazzin vuoden artistilla riittää festariviikolla töitä.
Turku Jazzin vuoden artistilla riittää festariviikolla töitä.

Haastattelussa Max Zenger – Turku Jazzin vuoden artisti 2018

25.2.2018 Blogi

Turku Jazz Festival nimeää vuosittain ansioituneen jazzmuusikon Turku Jazzin vuoden artistiksi. Kyseeseen voi tulla nuori nouseva kyky tai jazzmusiikin parissa arvokkaan elämäntyön tehnyt muusikko. Nimityksessä painotetaan aktiivisuutta erityisesti Varsinais-Suomen alueella. Tänä vuonna valinta osui nuoreen saksofonisti Max Zengeriin.

Max Zenger tulee musikaalisesta suvusta

On aina kiinnostavaa saada tietää, miten muusikko on uralleen ajautunut – onko se ollut sattumien summa vaiko suunnitelmallista alusta alkaen. Max Zengerin tapauksessa ei ainakaan musiikillisista vaikutteista ole ollut pulaa. Maxin äidinisä oli saksofonisti ja pelimanni, joka soitti tanssimusiikkia, mutta ennen kaikkea piti jazzista. Häneltä Max sai myöhemmin ensimmäisen saksofoninsakin kokeiltavakseen, ja tuohon soittimeen Max ihastui pitelemättömästi. Isänisän sydäntä lähellä oli taas ooppera- ja kuorolaulu. Max muistaa monet kerrat vielä Turussa asuessaan säestäneensä pianolla sisarustensa kanssa papan lauluja pienissä kotikonserteissa. Maxin isä vuorostaan on kitaristi ja pedagogi, joka melkein koko ikänsä on luotsannut rehtorin ominaisuudessa Turun seudun musiikkiopistoa.

– Me kaikki lapset kävimme pianotunneilla ja suoritimme soittotutkinnot. Myöhemmin siskoni vaihtoi pianon viulunsoittoon ja veljeni taas beatboxaamiseen. En voi sanoa, että musiikki olisi jotenkin geeneissäni, mutta musiikki on kuitenkin minulle mahdottoman tärkeää, pohtii Max.

Lukion loppupuolella Maxilla oli Sibelius-Akatemian lisäksi useita muitakin kiinnostuksen kohteita ja suunnitelmia ammatinvalintaa ajatellen. Itsekseen pohtiminen ei kuitenkaan tuntunut tuovan tulosta, ja siksi hän kysyi neuvoa pianonsoitonopettajaltaan Jussi Fredrikssonilta.

– Jussi sanoi, että jos aiot muusikoksi, on työhön keskityttävä tosissaan. Aika ei riitä siihen, että teet vähän sitä ja tätä ja tuota, vaan uraan on laitettava kaikki paukut. Tosin Jussi on kyllä todistanut omalla vahvalla esimerkillään, että onnistuu hyvin olla muusikko ja tehdä siinä sivussa vaikka mitä, naurahtaa Max hyväntuulisesti.

Pianosta saksofoniin

Pianoa Max oli soittanut kauan ja tykännyt siitä, mutta saksofoni tuntui jotenkin enemmän omalta ja kiehtoi monipuolisuudellaan.

– Saksofoni on solistinen soitin kuten puhallinsoittimet yleensäkin. Omissa bändeissäni koetan löytää saksofonille uusia ilmaisutapoja, joissa se ei esiintyisi pelkästään sooloissa, vaan toimisi enemmänkin taustoittajana tai rytmisenä elementtinä. Saksofonisoitinperhettä pystyy myös yhdistelemään mainiosti eri kokoonpanoissa. Tällä hetkellä olen tosin erityisen ihastunut bassoklarinetin maanläheiseen ja eläväiseen sointiin. Tuon soittimen äänirekisterin laajuus houkuttaa kehittelemään sen käyttöä laajemminkin eri yhteyksissä.

– Tiedän joidenkin artistien kiintyneen johonkin tiettyyn soitinyksilöön ja joillekin olevan tärkeää hankkia juuri tietynmerkkinen soitin sen takia, että oma esikuva on soittanut samanmerkkisellä soittimella. Saksofoni on minulle kuitenkin vain työkalu, ilmaisun väline. Itselleni tärkeintä on se, että voin luottaa instrumenttiini ja siksi pidän siitä hyvää huolta. Jos soittimeeni tulee jokin isompi vika, menen aina luottosoitinkorjaaja Timo Rantasen pakeille Helsingissä. Kannan instrumenttini mielelläni hänen luokseen, sillä on mukava seurata hänen työskentelyään, avaa Max.

Esikuvia ja fiiliksiä

Omista esikuvistaan Max mainitsee alttosaksofonisti Lee Konitzin.

– Toisin kuin muut, Konitz ei lähtenyt imitoimaan liikaa Charlie Parkeria, vaan loi omaa uraa kehittäen melodisuutta ja improvisaatiota. Muista esikuvista voisin mainita tenorisaksofonisti Joe Lovanon.

– Keikoilla esiinnyn yleensä fiilispohjalta. Soittaessani voi taustalla piillä jokin ajatus tai tunne, mutta voi olla, että tulkintani merkitsee kuulijalleni jotain aivan muuta. Olisi tietysti kiva, jos musiikki voisi kertoa jonkin tarinan. Maailmassa on paljon ongelmia ja joskus toivon, että musiikilla voisi parantaa maailmaa, mutta merkityksen kuulemalleen luo loppujen lopuksi jokainen aivan itse. Toivon kuitenkin, että musiikkini herättää jotakin kuulijoissa. En silti mieti ja laskelmoi, että nyt juuri tällaista tai tuollaista musiikkia tarvittaisiin, vaan teen sellaista musiikkia, jota itse haluan.

Säveltäminen ja soittajakaverit

Max kertoo sävellyksiensä elävän, muuntuvan ja kehittyvän bändin kanssa soittaessa. Aiemmin säveltäessään hän teki melodian ja merkitsi joitakin yksityiskohtia, iskuja ja rytmejä tarkasti ylös, mutta viime aikoina hän on muuttanut työskentelytapaansa.

– Sävellykseni on ennemminkin kokonaisuus – ei niinkään melodia, sen tulkinta ja solistiset osiot, vaan soolot ovat osa kokonaisuutta ja kokonaisuuteen sisältyen, vaikkakin samalla avoimina muutoksille ja ideoille.

– Kanssasoittajissani arvostan monipuolisuutta ja reviirien ylittämistä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi rumpali ei perinteisesti vain komppaisi, vaan tekisi aloitteita, jotka palvelisivat musiikkia. Useimmiten olen päässyt soittamaan juuri tällaisten muusikoiden kanssa, ja se kannustaa eteenpäin varsinkin, kun on laittanut paljon aikaa ja energiaa omiin kappaleisiin, kertoo Max.

Improvisaation taika

– Improvisaatio merkitsee minulle vapautta. Se on bändin kanssa hetkessä säveltämistä ja juuri se tekee improvisaation jännittäväksi – voi tapahtua mitä tahansa! Vanhempana olen vihdoin ymmärtänyt, että voi vapautuneesti soittaa omasta elämästään, eikä kukaan ole määräämässä mitä pitäisi soittaa. Mahtavaa on kuulla kauan työstämiensä kappaleiden kehittyvän yhdessä bändin kanssa improvisoiden.

– Hienoa on päästä myös soittamaan big bandin kanssa valmiiksi nuotinnettua musiikkia, mutta improvisaatio on minulle se kaikkein tärkein juttu, Max hymyilee.

Turkulaisuus ja ulkomaiden vetovoima

– Turkuun tullessa on aivan kuin saapuisi lomalle lataamaan akkuja! Täällä tapaan perheeni ja kavereitani. Ensimmäiset bändinikin kokosin täällä Turussa. Osa tuon aikaisista soittajista on edelleen kuvioissa mukana. Jos kuitenkin haluan Suomessa muusikkona ansaita elantoni, tapahtuu se Helsingissä, vaikka toivonkin sen olevan mahdollista myös Turussa. Jussi Fredrikssonin ansiosta Turussa on paljon live-musiikkia ja toivon todella, että toiminta vakiintuu.

– Tarkoitukseni on päästä oman bändin kanssa ulkomaille kokemaan uutta. Haluan paikan päällä nähdä ja kuulla minkälaista musiikkia muualla tehdään ja viedä samalla omaa musiikkiani kuultavaksi. Koetan saada itseeni vauhtia, jotta kirjallinen lopputyö Sibelius-Akatemiassa valmistuu. Sen jälkeen olen vapaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja suuntaamaan ulkomaille, lupaa Max.

Turku Jazz vuoden artisti

– Turku Jazzin vuoden artisti nimitys on minulle tärkeä tunnustus ja eritoten se, että huomiointi tulee kotikaupungistani Turusta. Välillä tuntuu, ettei mikään mene eteenpäin, vaikka teen kovasti töitä ja käytän paljon aikaa musiikin kehittämiseen. Toivottavasti tämä antaa boostia uralle, samoin kuin viimekesäinen Pori Jazzin Nouseva kyky -nimitys.

Maxin artistiviikko Turussa on kiireinen. Viikko alkaa maanantaina 5.3. Tiirikkalassa keikalla, jossa soittaa Berliinissä 2013 perustettu Zenux Trio. Keikan jälkeen alkaa Maxin vetämä konservatorion workshop, joka huipentuu torstain 8.3. konserttiin myös Tiirikkalan lavalla. Perjantaina 9.3. seuraa konsertti Logomossa Maxxxtet-yhtyeellä, joka viime joulukuussa julkaisi toisen levynsä Chapter 2.

– Lauantain 10.3. artistinimityskeikalla tuon lavalle Max Zenger Globus -projektini, jossa soitan saksofonia, Mikael Myrskog pianoa, koskettimia ja syntikoita, Anssi Tirkkonen rumpuja ja Heikko Remmel (ES) bassoa. Kyseessä on tuolla erää kvartettikokoonpano, vaikka olemmekin tosiasiassa kvintetti, sillä pasunistimme Kasperi Sarikoski on samaan aikaan New Yorkissa eikä pääse keikallemme. Musiikki toteutuu myös ilman Kasperia, eikä hänen veroistaan tuuraajaa edes olisi olemassa, painottaa Max.

Musiikin julkaisuformaatin pohdintaa

– Muutamia levyjä julkaisseena mietin, mikä olisi tulevaisuudessa järkevin tapa julkaista musiikkia, onko se enää cd vai pitäisikö käyttää muita formaatteja. Itsellänikään ei ole enää cd-asemaa tietokoneessani. Maxxxtetin kanssa julkaisimme vinyyleitä, mutta niitä ostaa melko rajattu ryhmä. Shuangshuang Hao taiteili sarjakuvamaisen teeman Maxxxtetin levyillemme ja näen levynkansitaiteen yhdistämisen hedelmälliseksi tavaksi liittää kuvataidetta musiikkiin ja senkin takia konkreettinen levy on kiva tapa myydä musiikkia. Tarkoituksena on sarjakuvataiteen avulla houkutella, ei pelkästään vanhemman polven jazzdiggareita, vaan uutta, nuorempaa yleisöä kuuntelemaan musiikkiamme.

– Radiomusiikkia en juurikaan kuuntele, sillä soittolistat ovat itseään toistavia ja tylsiä. Listat voivat olla jopa haitallisia, sillä rajoitettu musiikkivalikoiman tyyli voi tyhmentää kuulijaansa, vaikka joissain tapauksissa se saattaisikin herättää tunteita. Itse olen ollut siinä onnekkaassa tilanteessa, että olen päässyt kuulemaan ja soittamaan monen tyylistä musiikkia ja sitä kautta kokemaan, miten varsinkin akustinen musiikki voi vaikuttaa nostamalla esiin erilaisia tunnetiloja.

– Teknologian kehittyessä kirjojen kirjoittaminen tai piirtäminen ovat edelleen käsityötä, mutta käsillä soittamisen taito on häviämässä tietokoneavusteisen musiikkitehtailun vuoksi. Siksi näenkin, että käsin soittamista pitäisi saada enemmän kuuluviin ja ihmisten tietoisuuteen. Turussa ja muuallakin Suomessa on tapahtunut ”eurooppalaistumista” tai ”amerikkalaistumista” siinä, että enää ei tarvitse mennä konservatorioon tai konserttisaliin kuuntelemaan elävää musiikkia, vaan löytyy muitakin mahtavia keikkapaikkoja, kuten esim. Turussa Bar Ö. Tällaisiin paikkoihin on helppo mennä, kun näkee ikkunasta suoraan sisälle ja alkaa miettiä: ”Hei, mitäköhän tuolla tapahtuu?”

– Vaikka jazzimprovisaatiot kokisi vaikeiksi ja haasteellisiksi ymmärtää, voi niistä silti löytää hienouksia. Mahtavinta, mitä konsertin jälkeen voi tapahtua on, kun joku sanoo tykänneensä vaikkei tiennytkään, että oli kuuntelemassa jazzia, ja sitten näkeekin samat kuuntelijat yleisössä seuraavalla keikalla! Jos yksikin tykkää musiikistani, se riittää syyksi tehdä tätä. Kaikenlaista on jatkossa suunnitteilla, mutta palataan niihin myöhemmin, hymyilee Max salaperäisesti.

Teksti: Eija Talo-Oksala
Kuva: Teemu Mattsson

To 8.3.2018 klo 22 Turun konservatorion workshop & Max Zenger, Tiirikkala. Vapaa pääsy.
Pe 9.3.2018 klo 17 Maxxxtet, Teatro, Logomo. Vapaa pääsy.
La 10.3.2018 klo 18 Turku Jazzin vuoden artisti 2018: Max Zenger Globus, Galleria, Logomo. Osta liput: Lippu.fi

Jaa →