outi-auto-sigel-lowres

Outi Tarkiainen – salaperäinen ja hienostunut säveltäjä

19.2.2019 Uutiset

Huippukapellimestari Outi Tarkiainen saapuu maaliskuussa johtamaan Turku Jazz Orchestraa Turku Jazz Festivalin viisikymppisille! Tarkiainen on uuden polven säveltäjä, joka tunnetaan niin jazzin kuin klassisen musiikin kentällä omintakeisesta nykymusiikistaan. Tarkiainen odottaa Turun vierailua jo paljon ja kertoo sävellystyöstään Turku Jazz Festivalin haastattelussa.

Musiikki on ollut osa Outi Tarkiaisen persoonaa ja ilmaisua aivan pienestä pitäen. Hän aloitti pianonsoiton 4-vuotiaana ja samoihin aikoihin alkoi myös säveltäminen, jota hän kutsui aluksi fantasoimiseksi.

– Kuusivuotiaana esitin julkisesti ensimmäisen oman sävellykseni. Kappaleen nimi oli Keijujen tanssi, ja soitin sen serkkuni häissä. Muistan tuon sävelmän edelleen ja arvelen sen nuotinnuksenkin löytyvän jostain arkistoistani, hymyilee Tarkiainen.

– Taustani on klassisessa musiikissa. Jazz tuli teini-iässä mukaan big band -innostuksena, ja kohta päädyinkin soittamaan pianoa Rovaniemi Big Bandiin. Aika pian rupesin kokeilemaan heille kirjoittamista. Vieraileva kouluttaja Petri Juutilainen kuuli sävellyksiäni ja kehotti minua hakeutumaan Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle opiskelemaan. Päästyäni sinne 17-vuotiaana jatkoin samassa laitoksessa myöhemmin sävellyksen ja musiikin teorian osastolla klassiseen säveltämiseen syventyen. Tie vei myös Lontooseen ja Yhdysvaltoihin, joissa opiskelin yhteensä puolitoista vuotta.

2010-luvun Tarkiainen on työskennellyt lähes yksinomaan klassisten muusikoiden, ensemblejen ja orkesterien kanssa poikkeuksena Norrbotten Big Band, jonka kanssa hänellä on takanaan säveltäjäresidenssivuosi Luulajassa vuonna 2017. Tuon yhteistyön tuloksena syntyi teos Unpainted Portraits.

– Säveltäminen on aina ollut luonteva osa minua. Kun lähdin lapsena metsään kävelemään, tiesin, että minulla on takaisin tullessa mukanani laulu, jonka voin kirjoittaa ylös. Viisitoistavuotiaana päätin, että alan tekemään sävellystyötä ammatikseni ja ryhdyn pyrkimään tietoisesti muusikon uralle.

Säveltämisestä

– Sävellystyöni etenee eri vaiheiden kautta. Alkujaksot voivat tapahtua työpöydän ääressä, pianon ääressä tai vaikka liikkuen jossain ulkosalla.

– Saatan aluksi luonnostella sävellyksen ison muodon ja pyöritellä siihen liittyvää musiikillista materiaalia mielessäni. Seuraavaksi tartun kynään ja kirjaan ylös aihioita paperille mahdollisesti pianon äärellä istuen. Tämän jälkeen siirryn orkesteripartituuriin ja kirjoitan sen täsmällisesti auki. Lopuksi saatan viimeistelyvaiheessa käydä tiheällä kammalla läpi koko sävellyksen detaljitasolla, jotta kaikki on niin kuin pitää. Viimeiset kaksi vaihetta ovat myös tiivistä tietokoneen äärellä työskentelyä, selvittää Tarkiainen.

Orkestraalinen ajatusmaailma

– Orkestereiden kanssa työskentely ja niille säveltäminen on tuntunut minulle sopivalta, sillä ajatusmaailmani on orkestraalinen. Tämän olen havainnut myös kamarimusiikkia tehdessäni. Samoin jazzorkesteri on ollut minulle juuri se sopivin instrumentti työskennellessäni jazzmusiikin parissa.

– Orkesterimusiikin lisäksi ihmisäänen mahdollisuudet ja toisaalta myös rajat kiinnostavat minua. Vokaalimusiikki on tärkeä osa tuotantoani.

– Arvostan muusikoissa ja laulajissa tietynlaista omaa ääntä, sitä, että oma taiteilijapersoona ja oman tekemisen ydin on vahva ja selkeä. Pidän tärkeänä myös yhteistyötaitoja, uteliaisuutta ja halua ymmärtää säveltäjän ajatuksia perehtymällä niihin huolellisesti.

Tarkiainen on harrastanut pitkään kirjallisuutta ja runoutta. Tekstit inspiroivat häntä ja ovat innoittaneet säveltämään instrumentaalimusiikkia.

– Sävellysteni takana on usein jokin ajatus, runo tai teos, josta abstrakti musiikkini kumpuaa. Omaa kirjallista tuotantoa en ole ajatellut säveltää, vaan se jää enemmänkin taustafilosofiaksi, joka taiteellisessa työskentelyssäni on kuultavissa musiikin muodossa. Olen joissakin teoksissani kuitenkin yhdistellyt tekstejä hyvinkin vapaasti ja saattanut tehdä kollaaseja, joissa oma ääni ja näkemys saavat jollain tavalla tilaa, kertoo Tarkiainen.

Lapin valon vaikutus säveltämiseen

– Olen Lapista kotoisin ja pitänyt siellä tukikohtaa viimeiset 5-6 vuotta. Tuosta ajasta yli puolet olen fyysisesti viettänytkin siellä. Lappi ja Lapin luonto eivät voi olla resonoimatta musiikkiini, sillä tapani hahmottaa musiikkia ja erityisesti musiikin harmonioita on tietyllä tavalla synesteettinen. Synestesia tarkoittaa aistien sekoittumista yksilön kokemana, ja varsinkin musiikin alueella eri sävelten yhdistymistä erilaisiin väreihin.

– Omalla kohdallani sävelten yhdistymistä ei kuitenkaan tapahdu niinkään väreihin, vaan valon eri asteisiin. Osavaikutuksensa harmonioihin tuo myös absoluuttinen sävelkorvani, muotoilee Tarkiainen.

– Jazzmusiikissa minua on erityisesti kiinnostanut modaaliset harmoniat, niiden päällekkäin ja rinnakkain asetteleminen eri tavoin ja niistä kulloinkin syntyvä liukuväriasetelma.

– Lapissa vuodenaikojen vaihtelu ja valon määrän vaihtelu on suurta: aurinko on välillä todella korkealla, välillä matalalla aivan näkymättömissä, välillä paistaa pohjoisesta, välillä etelästä.

Vuodenkierto vaikuttaa väistämättä ja päästää esille sävellyksellisen ajatteluni – minä ikään kuin mietin ja työstän valon eri asteita.

– Usein olen viettänyt osan talvesta Keski-Euroopassa, sillä kaamos on minulle mielikuvituksellisesti jokseenkin vaikeaa työskentelyaikaa. Sydäntalvella olen saattanut pitää myös pitkän vuosilomani, jos näin halutaan sanoa, naurahtaa Tarkiainen.

– Koen, että vuodenkierron suhteen talven pimein kuukausi on minulle levon aikaa. Pimeiden talven viikkojen aikana alkaa tulla myös epätodellinen olo. Silloin on aika tehdä joitain säveltämiseen liittymättömiä asioita, kuten liikkua luonnossa ja viettää aikaa läheisten kanssa, tai hoitaa työrintamalla säveltämiseen liittyviä toimistotöitä sekä suunnitella tulevaa. Auringon pikkuhiljaa palaillessa taivaan kannelle luovuutenikin palaa jatkuen joulukuun tienoille.

– Säveltäessäni orkesteriteoksia saatan työskennellä yhtäjaksoisesti viisi kuukautta, jopa vuoden. Työskentelyni on hyvin kurinalaista. Luonnosteluvaiheessa isoja linjoja tehdessäni on työskentelyni tietyllä tavalla vapaampaa. Silloin työpäiväni ovat lyhyempiä, sillä tiedän, missä vaiheessa mielikuvitukseni on siltä päivältä tai ainakin siltä erää käytetty loppuun. Aamut ja päivät ovat selvästikin parhainta työskentelyaikaani.

– Kun teos lähestyy loppuvaiheitaan, saatan työskennellä kellon ympäri aamusta myöhään iltaan saakka. Viime aikoina olen siirtynyt työskentelyssäni eräänlaiseen viikkorytmiin, jolloin teen työtä peräkkäisinä päivinä niin kauan, että koen tarvitsevani vapaapäivän tai muutaman.

– Alitajunta ja tiedostamaton on tärkeä osa sävellystyötä. Joskus pöydälle jää työpäivän päätyttyä ratkaisemattomia asioita, koska mielikuvitus on käytetty loppuun. Seuraavana aamuna ongelmat ovat aika luonnostaan jo selvinneet, mutta sillä edellytyksellä, että työ on jatkuvaa. Jos esimerkiksi pitäisi viikon tauon ja palaisi taas ongelmakohtiin, olisivat ne edelleen ratkeamattomia, Tarkiainen havainnollistaa.

Onko säveltäjän sukupuolella väliä?

Musiikin kentällä vallitse edelleen naisten vajaamiehitys. Syitä siihen löytyy erilaisia alkaen aikaisempien sukupolvien hyveenä pidetystä naisen vaatimattomuudesta, keskittymisestä lasten hoitamiseen uran luomisen kustannuksella, mutta myös yhteiskunnan luomista näkymättömistä esteistä.

Tarkiainen kertoo kustantajansa Edition Wilhelm Hansenin julkaisemasta tutkimuksesta, jossa keskityttiin tanskalaisten orkesterien esittämiin teoksiin. Kävi ilmi, että naispuolisten säveltäjien teoksista vain murto-osa päätyi kantaesityksiin. Tilastollisesti tämä tarkoittaa sitä, että naispuolisten säveltäjien oli Tanskassa selvästi vaikeampaa saada teoksiaan esille ja esitettäväksi kuin miesten.

– Omalta osaltaan tämä tutkimus kertoo lasikatosta. Ja jos katsotaan pääorkesterien solistien ja kapellimestareiden sukupuolijakaumaa, niin onhan se selkeästi miesvoittoinen. Orkesterien jäsenistön suhteen taas naiset alkavat olla yliedustettuina, Tarkiainen summaa.

– Itse en ole kokenut miespuolisilta kollegoilta minkäänlaista hyljeksintää, enkä tunne sen olleen mitenkään merkityksellinen asia opiskellessakaan.

– Musiikki ei ole välttämättä sukupuolikysymys, mutta uskon, että se liittyy tapaan katsoa maailmaa. Jos tarkastellaan vaikka kirjallisuuden ja musiikin historiaa, niin siellä näkyy, että naisetkin ovat kirjoittaneet ja säveltäneet vuosisatojen, jopa vuosituhansien ajan. Toiminta on ollut kuitenkin aivan äärimmäisen rajoittunutta. Vain muutama nainen on onnistunut saamaan teoksiaan julkisuuteen, kun taas miehillä kirjoittaminen ja säveltäminen on ollut vapaasti harjoitettava ammatti.

– Minusta on äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys, millaisia muita musiikin muotoja meillä saattaisi olla, jos naiset olisivat säveltäneet vuosisatoja?

– Jazzmusiikki on täynnä tietynlaisia konsepteja, kuten solistien ”battle”, joka on maskuliininen perinne. Sotiminen mielletään elokuvalliseksi, mutta elokuvalliseksi ei koetakaan sitä, että näytettäisiin kotirintamalla naisia lähettämässä paketteja sotarintamalle! Jokin vain määrittelee miesten tekemän elokuvalliseksi ja sulkee naisten tekemän ulkopuolelle. Tämä taasen kielii tekijöiden olleen miehiä, ja tästä syystä miesten tekemä koetaan ns. elokuvalliseksi tai kirjalliseksi. Naisilla voisi hyvinkin olla toisenlainen näkökulma ja toisenlainen kertomisen tapa. Jos naiset olisivat säveltäneet vuosisatoja, meillä saattaisi olla muitakin vakiintuneita sävellysmuotoja kuin vaikkapa sinfonia tai konsertto.

– Hiljattain selailin erään alankomaalaisen musiikkifestivaalin ohjelmaa, joka sisälsi eri kategorioita, kuten orkesterimusiikkia, kamarimusiikkia, ulkomaalaisia muusikoita, tähtivieraita ym. Huomioni kiinnittyi kategoriaan ”Naistaiteilijat”, johon oli sisällytetty sekä soittajia että säveltäjiä. Mietin itsekseni, että tapahtuman järjestäjä varmaankin haluaa nostaa tällä tavalla naisia esiin musiikin tekijöinä, mutta jossain mielessä otsake tuntui aika osoittelevalta. Miksei naispuolinen säveltäjä saisi olla siellä muiden säveltäjien joukossa? kummastelee Tarkiainen.

Tarkiainen johtaa Turku Jazz Orchestraa

– Työskentelen ensimmäistä kertaa Turku Jazz Orchestran kanssa ja odotan yhteistyöltämme paljon. Turku Jazz Festivaleilla esitettävä Unpainted Portraits kantaa musiikin keinoin esiin eri aikakausina ja eri tavalla vaikuttaneita naiskirjailijoita ja -runoilijoita.

– Sävellyksen takana ei ole jonkin hahmon kirjallinen tuotos, vaan kokonainen henkilökuva. Halusin tehdä näistä taiteilijoista karaktäärikappaleita, koska heitä voisi nostaa historiasta paljon voimallisemminkin esiin. Kavalkadissa on mukana mm. Virginia Woolf, Rauni Magga Lukkari, Minna Canth ja Maria Schneider. Naispuolisten taiteilijoiden lisäksi on sävelkatselmuksessani mukana kunnianosoitus Englannin suffrageteille, naisaktivisteille, jotka edesvaikuttivat naisten äänioikeuden myöntämiseen.

Nykyhetki on tärkeä löytää

Tarkiainen rentoutuu luonnossa liikkumalla ja ratsastamalla. Eläimet ylipäänsä ovat hänelle tärkeitä.

– Eläimet elävät nykyhetkessä vahvasti ja ne vetävät myös minut mukaansa. Koen hetket eläinten parissa rentouttavana, sillä säveltäjänä joudun suunnittelemaan töitäni usein vuosienkin päähän.

Tulevaisuudensuunnitelmistaan Tarkiainen ei voi vielä kovin paljoa paljastaa. Sen verran hän kuitenkin suostuu salaisuuden verhoa raottamaan, että on tällä hetkellä työstämässä orkesteriteosta eräälle eurooppalaiselle orkesterille.

Oudoin keikka

Tiedustellessani kohdalle osunutta oudointa keikkaa Tarkiaisen ei tarvitse kauaa miettiä.

– Vuonna 2013 teimme Norrbotten Big Bandin kanssa ensimmäistä julkaisuamme. Äänitenauha oli jostain kumman syystä vaurioitunut ja soraääniä oli tullut joukkoon. Editoinnissa meni kymmeniä tunteja. Näin jälkeen päin muistan NBB:n äänimiehen Mats Lundstedtin kanssa istuneeni talvisaikaan studion pohjakerroksessa ikkunattomassa huoneessa, jonne ei päivä todellakaan paistanut! Kävimme välillä syömässä jossain hampurilaisravintolassa, joka oli ainoa niillä seuduin yömyöhään saakka avoinna ollut ruokapaikka. Menimme aina yöksi Luulajaan nukkumaan muutamaksi tunniksi, ja jatkoimme editointia seuraavana aamuna. Jossain vaiheessa työskentelyä meillä kummallakin alkoi ajankäsitys hämärtyä: onko meneillään yö vai päivä? Levy lopulta valmistui, ja nyt kun Matsin kanssa teimme uutta levyämme, mietimme kumpikin, oliko se aiempi sessiomme unta vaiko totta? Oudoin keikka varmasti, kun ei edes muista, montako päivää siinä meni, nauraa Tarkiainen.

Teksti: Eija Talo-Oksala
Kuva: Sigel Eschkol

Pe 8.3.2019 klo 19.30 Turku Jazz Orchestra & Outi Tarkiainen: Unpainted Portraits, Teatro-sali, Logomo.

Osta liput: Lippu.fi 

Jaa →